
Madot karkaavat matokompostista: miksi ja miten toimia
Eisenia-madoillanne ei luonnostaan ole taipumusta karata: valoherkkinä ne viihtyvät mieluummin kätkeytyneinä materiaalin sisään kuin valolle alttiina. Jos siis näette niiden kiipeävän seinämiä pitkin tai kerääntyvän kannen alle, kyseessä on merkki, johon kannattaa kiinnittää huomiota, eikä normaali käytös — mutta ei hätää, se on harvinaista ja aina tilapäistä.
Yksi asia, jota ei pidä sekoittaa todelliseen karkailuun: on täysin normaalia, että muutama mato nousee hetkeksi pintaan esimerkiksi heti ruokinnan jälkeen. Huolestua kannattaa vasta, kun ne todella yrittävät päästä ulos matokompostista — ylittämällä laatikon reunan tai kerääntymällä kantta vasten useiden päivien ajan.
Miksi matonne yrittävät karata?
Tätä käytöstä esiintyy ennen kaikkea aivan ensimmäisinä päivinä madon saapumisen jälkeen. Matonne tutustuvat uuteen ympäristöön, ja osa niiden tutkimiskäyttäytymistä on nimenomaan selvittää, olisiko jossain muualla parempi kuin uudessa kodissa — se on normaalia ja rauhoittuu, kun ne sopeutuvat. Useat tekijät voivat pidentää tai pahentaa tätä vaihetta:
- Kuljetuksen aiheuttama fyysinen stressi: matonne ovat usein heittelehtineet sinne tänne ennen kuin ne saapuvat luoksenne, ja ne tarvitsevat muutaman päivän toipuakseen;
- Melu ja epätavalliset tärinät: lierot eivät ole juhlijoita, joten sijoittakaa matokompostinne alussa rauhalliseen paikkaan — myöhemmin ne sopeutuvat hyvin vähitellen;
- Liian kloorattu vesi, jota on käytetty kuivikkeen kostuttamiseen: jos näin on, lisätkää asennuksen yhteydessä hieman kahvinporoja kuivikkeen tasapainottamiseksi sekä muutama hedelmänkuori madon houkuttelemiseksi;
- Ruokaan vahingossa joutunut kielletty ruoka-aine (artikkelissamme Lierojen ruokavalio asia käydään kattavasti läpi);
- Liiallinen kuumuus, joka myös saa madot nousemaan kohti kantta (katso artikkelimme Suojaus kylmältä ja kuumuudelta).
Ensimmäisten päivien jälkeen karkaamisyritys kertoo pikemminkin siitä, että olosuhteet eivät enää sovi madoillenne: useimmiten kyse on liiallisesta kosteudesta, jonka korjaatte lisäämällä paperia tai pahvia, tai liian happamaksi muuttuneesta ympäristöstä (mikä voi liittyä myös yllä mainittuihin kiellettyihin ruoka-aineisiin), joka on helppo tasapainottaa murskatuilla munankuorilla tai kalkkiseoksella (RegulaWorm).
Willyn vinkkiJos kuivikkeenne on kokonaan pahvia, kostuttakaa se huolellisesti ennen matojen lisäämistä. Testi on yksinkertainen: kun puristatte sitä kädessänne, sen pitää kuulostaa kostealta sieneltä mutta ei kuitenkaan tippua. Liian kuiva kuivike saa matonne etsimään parempaa paikkaa yhtä todennäköisesti kuin liian märkä kuivike.
Miten toimia
Jos teillä on seikkailijoita, yksinkertaisin keino on lisätä ensimmäisen laatikon päälle uusi laatikko ja täyttää se puoliksi kevyesti kostutetuilla pahvinpaloilla. Matonne hakeutuvat yleensä sinne muutamaksi päiväksi tasaantumaan, minkä jälkeen kaikki palaa ennalleen.
Willyn vinkkiViimeisenä keinona, koska se on vähemmän ekologinen: matokompostin päälle 2–3 päiväksi asetettu himmeä valonlähde riittää myös estämään matoja tulemasta ulos, koska ne ovat valoherkkiä — ne yksinkertaisesti pysyttelevät syvemmällä.
Hyvä ennaltaehkäisevä tapa
Pitäkää alin laatikko aina täynnä kypsymässä olevaa kompostia, silloinkin kun ette vielä korjaa satoa. Tämä laatikko toimii madoillenne luonnollisena turvapaikkana, jos niiden elinolosuhteet hetkellisesti horjuvat — lämpötilan (katso artikkelimme Suojaus kylmältä ja kuumuudelta), kosteuden tai ruokinnan osalta.
Yhteenveto
Matojen karkailu on harvinaista ja lähes aina ohimenevää, ja se liittyy useimmiten asennuksen ensimmäisiin päiviin. Uusi kostutetusta pahvista tehty turvalaatikko, hieman kärsivällisyyttä sekä oikea kosteuden ja happamuuden tasapaino arjessa riittävät valtaosassa tapauksista palauttamaan matonne turvallisesti kuivikkeensa lämpöön.
































